Veera Matilainen

Olin 21- vuotias, kun silloinen työnantajani haastoi minut esimiestehtävään. Väitin hetken vastaan inttäen, etten halua kyynistyä. Hellyin kuitenkin ja otin vastaan kunniatehtävän siirtyen myyjästä esimieheksi tiimiin, jossa olin ollut kesätyössä.

Näin alkoi ura, josta vaatimaton iloa tirskahteleva maalaistyttö ei osannut edes unelmoida. Aloin saamaan palautetta tiimiltä, työnantajalta ja asiakkailta. Huomasin, että rakastan auttaa ja haluan mahdollistaa onnellisia työyhteisöjä.

Muutin Helsinkiin ja lähdin toteuttamaan itseäni ottaen vastaan 50 ihanan ihmisen esimiestyön. Perustin myymälöitä, vastasin markkinoinnista, valmensin henkilöstöä ja pääsin mukaan varsinaiseen kasvutarinaan. Sana kuitenkin liikkui ja matkani jatkui valtakunnallisen äänimediayhtiön kautta toisen mielettömän sijoitustiimin palvelukseen. Tämä porukka antoi minulle kaiken mitä kehittäjähenkinen työntekijä voi toivoa, vapauden toteuttaa itseäni. Näin pääsin tiimiin, jossa onnistuttiin luomaan ilmiö.

Ilmiön kukoistaessa ja onnistumisen tunteen vallitessa päätin kokeilla siipiäni ja ryhdyin pitkäaikaisen harkinnan jälkeen yrittäjäksi (vuonna 2015). Halusin auttaa yrityksiä laajemmin myynnin, markkinoinnin ja kasvun saralla. Sana liikkui jälleen ja meni puolisen vuotta, kun olin valmentamassa muun muassa suomalaisen vähittäisketjun henkilöstöä muutoksen edessä.

Näin minusta tuli yrittäjä, valmentaja ja liiketoiminnan kehittäjä. 

Yrittäjyyden aikana olen päässyt tekemään työtä suomalaisen työelämän ja liiketoiminnan kehittämisen parissa ja auttamaan eri kokoisia yrityksiä kasvun tiellä. Olen päässyt vaikuttamaan työelämän kukoistukseen monesta eri näkökulmasta. Matkalla mukaan on tarttunut myös osakkuuksia erilaisissa suomalaisissa yrityksissä.

Onnekseni voin tähän loppuun todeta, että en koskaan kyynistynyt. En koskaan lopettanut uskomasta ihmisen hyvyyteen ja erilaisuuden rikkauteen. Paljon on tullut tehtyä ja nähtyä, mutta silti yksi vahvimmista perustunteistani ILO ei poistu minusta mihinkään.

Onnellisia ajatuksia ja toivoa tulevaan,

Veera